Kokemuksia Tervareitistö Vaellukselta

18.6.2013

15.6.2013 starttasi tihkusateisessa säässä ensimmäinen Tervareitistö Vaellus, jolle lähdettiin kahdessa eri vauhtiryhmässä. Matkaa taitettiin molemmissa ryhmissä leppoisasti rupatellen vastuuvetäjien määrätessä vauhdin. Hitaammassa ryhmässä vauhtia oli 4km/h ja ripeämmin taivaltavassa 5,5 km/h.

Sankivaaran läheisyydessä oleva Sanginjoki ylitettiin pienellä lossilla, jonka jälkeen matka jatkui kohti Muhosta. Tihkusade hellitti jo alkumatkasta, joten tunnelma koheni ja lyhyet juoma sekä välipalatauot siivittivät matkantekoa. Reitin ensimmäinen etappi Sankivaara - Muhos on maastoltaan haastavaa ja kukaan ei välttynyt kenkien kastumiselta. Kallioselän autiotupa puolessa välissä antaa kuitenkin mahdollisuuden pieneen huoltotaukoon ja tällä kertaa Oulun Ladun väki oli tarjonnut patikoijille mahdollisuuden täyttää juomapullojaan Kallioselän autiotuvalla sekä Matkajärven laavulla.

Muhoksen Montan leirintäalueelle ryhmät saapuivat aikataulun mukaisesti ensimmäiselle isommalle huoltotauolle, missä oli mahdollisuus saada myös leirintäalueen pitäjien valmistamaa lohikeittoa. Tärkeää tällaisella pitkällä patikoinnilla on saada riittävästi energiaa ja hyvän täydennyksen siihen tuo nämä lämpimät oikeat ruoka-annokset, koska repussa olevat ruisleivät ja energiapatukat eivät maistu ihan koko matkaa.

Joillekin oma yli 30 kilometrin tavoite oli saavutettu ja matka päättyi Monttaan, josta huoltoauto toimitti heidät yöpymispaikoille. Monttaan oli tullut myös osallistujia, jotka aloittivat vasta nyt oman patikoimisensa.

Tervareitistön Vaelluksella oli mahdollisuus valita myös eri osuuksia ja patikoida itselleen kiinnostavimmat osuudet.

 

Montan leirintäalueelta matka jatkui kohti Utajärveä ja maasto muuttui täysin toisenlaiseksi. Matkattiin aluksi pitkin kaunista Oulujoki-vartta ja saavuttiin juomatäydennykseen Pällin voimalaitokselle. Tämän jälkeen matka eteni useita kilometrejä pitkospuita pitkin valtavilla suoalueilla, jossa auringon laskiessa oli laskeutunut myös upea sumuverho tekemään maisemasta satumaisen kaunista katseltavaa.

 

Utajärvelle Montan leirintäalueen omistajapariskunta oli toimittanut meille jälleen ruokatäydennystä ja tällä kertaa tarjolla oli maistuvaa jauhelihakeittoa. Tässä vaiheessa nopeampi ryhmä oli tavoittanut hitaammin etenevät, joten päästiin ruokailemaan yhdessä ja juttelemaan matkakokemuksista. Hieman alkoi patikoijilla matkanteko painaa, koska matkaa oli takana jo seitsemisenkymmentä kilometriä. Ruokailun alkaessa kello oli jo 04.00, joten elimistökin vaati luonnollisesti lepoa ja muutama osallistuja joutuikin päättämään matkantekonsa tähän huoltopisteeseen, vaikka oli tavoitteensa pistänyt patikoida koko matkan. Päätös keskeyttämisestä voi aluksi tuntua vaikealta, mutta on järkevämpää lopettaa ajoissa, kuin jatkaa matkaa ja tehdä itselle isompia vaurioita, joista saa kärsiä viikkoja.

 

Väsymys painaa käpälää

Kello 05.00 lähdettiin jälleen jatkamaan matkaa kohti päämäärää, eli Rokuaa. Tauolla jalat olivat jäykistyneet, vaikka kuinka yritettiin tehdä lyhyitä venyttelyitä ja ravistuksia. Muutaman minuutin jälkeen jalat kuitenkin tottuivat matkantekoon ja vauhti saatiin nostettua jälleen yli 5 km/h. Hitaampi ryhmä lähti Utajärven huoltopisteeltä hieman myöhemmin, mutta hekin pääsivät matkaan ilman suurempia ongelmia.

 

Nyt oli edessä matkan haastavin osuus, koska matkaa oli takana jo niin paljon ja elimistö alkoi pistämään hanttiin. Toisaalta Rokuaa kohti mentäessä reitin maisemat vaihtuvat taas aivan toisenlaiseksi. Tullaan ainutlaatuisille Rokuan hiekkakankaille ja ajatus siitä, että päätepiste 100 kilometriä on todellakin mahdollista, kantaa patikoijan pistämään jalkaa toisen eteen aina uudestaan ja uudestaan.

 

Ahmasjärven seurantalolle oli järjestetty vielä viimeinen mahdollisuus täydentää juomapulloja, jonka jälkeen matkaa oli enää reilut 10 kilometriä. Ahmaksen perinnekylän yhdistyksen väki teki myös oman osuutensa patikoinnista ja käveli omalla ryhmällä perinnekylästä Rokualle, sekä otti vastaan ryhmän seurantalolla kuvaten patikoitsijoita koko loppumatkan ajan. Patikoijat saivat huoltotauolla kuulla myös yhdistyksen väen kertomana perinnekylän historiaa.

 

Matka jatkui seurantalon huollosta ja aika pian oltiin kyltillä, jossa luki matkaa olevan enää 8,5 km. Otettiin iloisen näköisiä kuvia patikoitsijoista kyltin alla ja lähdettiin jatkamaan matkaa, jotta se asetettu päämäärä viimeinkin saavutettaisiin.

Ei ollut helppoa, mutta viimein alaspäin rinnettä kävellessä puiden välistä pilkisti Rokuan Health&Span rakennus ja mielen valtasi helpottunut olo siitä, että perille päästiin. Huoltotehtäviä tehnyt Jussi Viirelä oli vastassa kävelijöitä, ottaen nimitiedot ylös ja jakaen kylpylälippuja maalin päässeille. Mahtava päästä pesulle tämän 100 kilomerin jälkeen ja tankkaamaan ravintoa, jotta palautuminen lähtisi käyntiin mahdollisimman pian.

 

Ruokailun  jälkeen oli vielä päätösseremonioiden aika. Jokainen matkalle osallistunut sai itselleen osallistumismitalin sekä diplomin. Lisäksi niille, jotka kävelivät koko 100 kilometriä lähetetään suoritusdiplomi, johon on kirjattu aika suorituksesta. Vaikka kyseessä ei ollut kilpailu, niin järjestäjän tavoitteena oli saada molemmat ryhmät 24 tunnissa Sankivaarasta Rokualle. Tavoiteaikaan päästiin, joten vastuuvetäjien tehtävä onnistui mallikelpoisesti.

 

100 kilometriä yhdellä kertaa patikoiden ei ole mikään läpihuutojuttu ja siksi joku joutuu aina keskeyttämään, vaikka tavoitteena olisi ollutkin kävellä koko reitti. Vähätellä ei pidä myöskään muita lyhyemmän pätkän tehneitä, koska se on heidän oma tavoitteensa ja mahdollisesti myös omakohtainen ennätyksensä.
 

Vuorokauden mittaisen jatkuvan liikkumisen aikana kokee monenlaista niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oma kipukynnys nousee ihan toiselle tasolle ja puolikymmentä rakkoa jaloissa ei jatkossa tunnu enää missään. Välillä elimistön kanssa saa taistella, kun se reagoi pitkään rasitukseen monin tavoin, mutta tästä kaikesta selvinneenä voi pitää itseään voittajana ja olla ylpeä saavutuksestaan.

 

Lopuksi kiitokset kaikille Tervareitistö Vaellukselle osallistuneille patikoitsijoille, vastuuvetäjille (Ville Wittenberg, Lasse Seppänen), tapahtuman suunnittelussa/järjestelyissä  mukana olleelle ja huollosta vastanneelle Jussi Viirelälle, vapaaehtoisena huoltohenkilönä olleelle Pentti Viitaselle, sekä yhteistyökumppaneille, joita olivat Rokua Geopark, Rokua health&spa, City Sport, PowerBar, Ahmaksen perinnekylä, Oulun Latu, KKI-maakuntaretket ja Oulun Päivät.

 

Jyrki Leskelän kuvia vaelluksesta

 

Kari Heljasvaaran kuvia picasa-galleriassa

 

Personal trainer
Ravintovalmentaja

Kari Heljasvaara
kari.heljasvaara(ät)popli.fi

 

Kuvat: Jyrki Leskelä