Innovatiivisuutta seuran talouspalapeliin!

18.10.2012

Talousasiat ovat urheiluseuroille yhteinen haaste, jonka menestyksekkäässä hoidossa tarvitaan avoimuutta ja uudenlaista ajattelua. Muuttuvassa toimintaympäristössä seuratoimintaan kaivataan uusia toimintamalleja, joissa rahaa ei kaiveta vanhempien pusseista.

Seuratoiminnan laadusta ei olla valmiita tinkimään jatkossakaan, vakuuttivat kolmea seuraa edustaneet paneelikeskustelijat Nuoren Suomen Sinettiseminaarissa 6. lokakuuta Helsingissä.

Muuttuvassa maailmassa urheiluseuroissa lajista riippumatta pohditaan, miten mahdollistaa harrastaminen kaikille, alentaa kustannuksia ja samalla kerätä lisää resursseja seuralle.

”Me olemme avanneet eurolleen mihin kustannukset menevät. Halvimmillaan 10-vuotiaan ympärivuotinen viikoittainen harrastaminen maksaa 200 euroa, suurimmillaan 2000 euroa. Suurin osa tuloistamme tulee vanhemmilta, vaikka toki turnauksista ja yhteistyökumppanit ovat merkittäviä tulonlähteitä myös”, nuorisopäällikkö Markus Paananen tamperelaisesta Ilveksestä kertoo.

Kouvolalaisen Susien toiminnanjohtaja Sami Kuitunen edusti seuransa lajeista tilaisuudessa Sinettilaji jalkapalloa. Hän ja Paananen kannustivat seuroja selvittämään myös oppisopimuksen järkevänä keinona saada työvoimaa.

”Sen lisäksi säätiöt ja yhdistykset jakavat avustuksia, ne voivat olla esimerkiksi koulutusavustustakin”, Kuitunen kannustaa oma-aloitteisuuteen.

 Matalan kynnyksen toiminta kehittyy

Paananen, Kuitunen ja kolmas paneelikeskustelija, Salon Vilppaan juniorijaoston jäsen Mikko Viitanen kertoivat seurojensa erilaisia ratkaisuja matalan kynnyksen harrastamiseen.

”Meillä on kouluille toimintaa sekä starttiryhmiä, joissa on alhaiset kustannukset”, Viitanen kertoi.

Tapauskohtaisesti etsitään myös ratkaisuja niille, joilla maksut uhkaavat olla turhan kovat harrastamisen jatkamiselle. Yleisesti alennuksia maksuihin ei ole kolmikon mukaan näköpiirissä. Samalla laatuvaatimukset seuratoimintaa kohtaan pysyvät vähintäänkin nykyisellään.

”Lapset aistivat, jos toiminta ei ole laadukasta. Myös vanhemmat osaavat olla vaativia”, Viitanen sanoo.

Mistä seura sitten voi säästää, kun yleinen kustannustaso kuitenkin nousee? Keskustelijoilla oli esittää muutamia konkreettisia ajatuksia.

”Jos esimerkiksi kirjanpito pystytään toteuttamaan omin voimin, siinä voi tulla 10–15 000 euron säästö vuodessa”, Kuitunen sanoi.

”Esimerkiksi varusteissa voi miettiä, voidaanko pelata samoilla paidoilla parikin vuotta”, Viitanen kertoi.

”Talousnäkökulma pitää olla koko ajan mukana. Kannattaa miettiä, voisiko samassa tilassa olla enemmän harrastajia”, Paananen kannustaa tilojen tehokkaaseen jakoon ja käyttöön.

Heidi Lehikoinen, LUM 13/12, SLU.fi.