Seurasydän sykkii yli sukupolvien

14.10.2019

Monella on oma, ”the” urheiluseura, joka on lähinnä sydäntä ja kiteyttää urheiluseuran syvintä olemusta – suurta yhteisöllisyyttä. PoPLin aikuisliikunnan kehittäjä Ilkka Kurttila kertoo, miksi heidän perheessään seurasydän sykkii samalle seuralle jo kolmannessa polvessa.

"Useat urheiluseurat ovat aloittaneet toimintansa sotien jälkeen ja perheiden jäsenyys on saattanut jatkua usean sukupolven ajan. Taivalkosken Kuohu on perustettu vuonna 1945. Oma perheeni on edustanut seuraa nyt sattumusten myötä kolmen sukupolven ajan.

Monet eivät edes tiedä mitä kaikkea omat vanhemmat ovat tehneet urheilun eteen kotipaikkakunnalla. Joskus kannattaa istua kahden kahveille ja jututtaa, millaista ruohonjuuritason työtä he ovat paikkakunnan liikuttamisessa tehneet. Itse kuulin vasta myöhemmässä vaiheessa, miten oma isäni oli mukana urheiluhallin rakentamisessa Taivalkoskella – paikassa, jossa itse vietin nuoruuteni. Urheiluinnostus täytyy olla geeneissä, tai sitten Taivalkosken urheiluseuran ilmapiiri on koukuttava, sillä isäni innostus on siirtynyt eteenpäin jo omille lapsilleni.

Pienet urheiluseurat kulkevat toiminnoissaan aaltomaista liikettä ja toiminnan määrä ja laatu vaihtelevat vuosikymmenien myötä. Jos satut aallonharjalle, se tarkoittaa isoa joukkoa innostuneita ihmisiä. Itse olin mukana tällaisen sukupolven kasvutarinassa ja se on ohjannut myöhemmin koko elämäni kaarta.
 
Vaikka Taivalkosken Kuohu sai oman urheiluhallinsa valmiiksi jo 70-luvulla nuorten urheilijoiden käyttöön, ei tavalliset vuorot tälle innokkaalle sukupolvelle riittäneet. Usein olen käynyt ihastelemassa hallia ja kertonut lapsillenikin tarinan, kuinka pukuhuoneen ikkuna jätettiin salaa auki ja hivuttauduttiin kapeiden kaltereiden läpi, jotta pääsimme pelaamaan harjoitusvuorojenkin ulkopuolella.
 
Välimatkat olivat lyhyitä ja harjoitusvuoroille ei kuskattu. Tällä periaatteella markkinoin harrastamista myös omille lapsilleni: harrastaa voi mitä tahansa, kunhan kulkee itse treeneissä. Mutta sitten kun lapselle löytyy laji, josta näet silmien tuikkeesta, että nyt ollaan asian ytimessä – voidaan asiasta luistaa. Oma poikani innostui mäkihypystä ja yllättäen lähin mäkiseura on Taivalkosken Kuohu. Näin saatiin kolmas sukupolvi ”the” urheiluseuraan.
 
Arvostan urheiluseuroja ja niiden aktiiveja kasvattajina. Samalla olen pohtinut, voisivatko pienten paikkakuntien urheiluseurat hyödyntää seurarakkautta ja kutsua seura-alumneja jäsenikseen ja lajiperinteiden jatkajiksi.
 
Taivalkosken Kuohun toimijoita on ollut mukana seuratoiminnassa jopa seitsemällä vuosikymmenellä, joten voi sanoa, että rinnan alla sykkii suuri seurasydän ja hieno määrä tarinoita. Meillä nuoremmilla sukupolvilla on hyvä muistaa ja kiittää näitä urheiluseurojen sankareita."
 
Lisää aiheesta: 

Hiihto- ja mäkihyppyvideoita 1960-luvulta Taivalkosken Kuohun verkkosivuilla

Matti Kurttila jakaa palkintoja yhdessä Reijo Kallungin kanssa Taivalvaaran kisoissa Veikko Kankkoselle 1960-luvulla.