Katse horisonttiin

15.12.2011

Aamu aurinko nousee, horisontissa näkyy toinen purjevene. Miten on mahdollista että kaksi venettä voi kohdata aavalla merellä vaikka lähtöpaikka on vastarannalla monen sadan mailin päässä?

Olen Sari Kuivas ja tällä hetkellä toimin Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n alueellisena yhteyshenkilönä harrasteliikunnan puolella vauvasta vaariin. Alueeni on Oulu, Kemi, Tornio ja Raahe sekä toimin PoPLi:n kouluttajana.

Vuodesta 1995 olen tehnyt fysioterapeutin työtä moni ammatillisissa työryhmissä kodeissa, päiväkodeissa ja viimeksi Valtion erityiskoululla.  Erityisliikunta sekä soveltava liikunta ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Soveltavin keinoin kenellä tahansa on mahdollisuus päästä kokemaan liikunnan iloja sekä liikunnan ja urheilun kentät luovat polkuja elämysten, kokemusten ja itsensä ylittämisen maailmaan.

Katson siis horisonttiin ja toivon että hyvin alkanut yhteistyö kuljettaa meitä kohti samaa päämäärää.

Vuosi sitten mieheni jäi vuorottelu vapaalle, haaveemme pitää sapattivapaa toteutui.
Purjehtijoina sapattivapaamme kruunasi ystävämme purjeveneen siirtopurjehdus Kroatiasta.

Matkaa valmisteltiin koko pitkä ja pimeä talvi. Reittiä suunniteltiin, satamiin tutustuttiin netin välityksellä ja miehistön aikatauluja sovitettiin sekä tietysti merenkulkua opiskeltiin. Talvi meni kuin jäitä poltellessa ja kauan odotettu siirtopurjehdus alkoi 28.3.2011.
        
Purjehdimme ensimmäisenä päivänä 35 mailia (~60 km) Kornatin saaristossa.
Hienon päivän kruunasi delfiinien vierailu veneen vieressä.
  
Matka jatkui Dalmatian saaristoon kauniin sään vallitessa ja pikku hiljaa lämpenevässä ilmassa. Vierailimme mm. Hvar:ssa sekä Marco Polon kotipaikalla Korculan saaressa. 

Dubrovnik oli Kroatian päätepiste jossa tullasimme itsemme ulos maasta ja matka EU:hun saattoi alkaa. Merimatka Italiaan kesti puolitoista vuorokautta hyvän sään saattelemana. Tällaisilla avomeri ”legeillä” veneessä pyöritetään ns. merivahtia jossa kaikille kuuluu kaikki tehtävät, mm. kokkaus, tiskaus, vahtivuoro ja navigointi.
Italian rannikon läheisyydessä huomasimme saapuvamme erilaiseen maailmaan sillä meri oli todella likainen kaikenlaisesta kotitalousjätteestä. Tuntui todella pahalta.
Matka jatkui Italian ”koron kärjestä” kohti Sisilian Messinaa. Tuuliennuste oli kohtuullista myötätuulta. Kuten tiedämme, ne ovat vain ennusteita ja kohtasimmekin toistaiseksi kovimman myrskyn missä olemme olleet.
  
Myrskyn aikana purjeet ”reivattiin” kasaan, vene kulki myötätuuleen hyvää nopeutta pelkän maston avulla. Aallokko kasvoi todella suureksi, muutaman kerran aalto sortui veneen päälle. Koskapa olimme avomerellä, ei meillä ollut mitään hätää. Vene osoittautui vahvaksi, niinpä saatoimme matkustaa loppu matkan luottavaisin mielin. Messinaan saavuimme väsyneinä mutta kokemusta rikkaampana.

Messinasta matka jatkui muonituksen ja pikku vikojen korjauksien jälkeen seuraavana päivänä Palermoon. Palermossa oli aika vaihtaa miehistö, veneen omistajat lähtivät kotiin ja tilalle tuli vastaava määrä purjehdus kavereita  He toivat tullessaan varaosia, salmiakkia ja ruisleipää jota ei etelän mailta mistään saa. Maistui muuten tosi hyvältä etelän valkoisen pullan jälkeen.

Sisiliasta matka jatkui Sardiniaan, Carloforteen, San Pietron saarelle odottamaan tiedossa olevan myrskyn saapumista. Tutustuimme saaren verkkaiseen elämän tapaan. Mielestämme paras paikka italiassa missä vierailimme.

Tuulen tyynnyttyä lähdimme kohti Mallorcaa jonne saavuimme kahden vuorokauden purjehduksen jälkeen. Matka sujui mukavasti purjehtien, leikkisien Delfiinien, kilpikonnien ja Portugalin sotaratsujen saattelemana. Näimme todella suuren delfiiniparven, noin 100 kpl. Vaikuttavan näköistä kun menevät kovalla kiireellä, hyppien veneen vierestä. Suurta hämmästystä aiheutti yöpurjehduksen aikana säteilevät planktonit vessan pöntössä sekä
etelän merien pimeys jolloin on mahdollisuus nähdä miljoona tähteä linnunradan lisäksi!

Viikko oli vierähtänyt ja vanha miehistö vaihtuu uuteen. Seuraamme Mallorcalla viikoksi tuli ”nuoriso jengi”. Heidän kanssa tavoitteena oli keritä Espanjan mantereelle Ibizan kautta koukaten. Espanjan Cartagenassa olimme pääsiäisenä jolloin pääsimme näkemään paikallisen Pontius Pilatuksen vanhassa kärsimysnäytelmässä.

Tyttäremme kuului miehistöön seuraavan kahden viikon ajan reitillä Espanjan Almeriasta Portugalin Lissaboniin. Siis aurinkorannikon, nahka kärähtikin välittömästi pohjolan pimeydestä saapuneella tytöllä.
  
Vierailimme todella hienossa satamassa, Benalmedana, joka oli kuin tuhannen ja yhden yön sadusta. Tutustuimme Gibraltariin. Jälleen kerran maailma muuttui radikaalisti, sillä menimmehän Espanjasta Englantiin jossa on eri kieli ja valuutta. Myös apinayhdyskunta vuorella ja tippukiviluolat olivat ihmettelemisen arvoisia.
  
Espanjan Estebona oli viimeinen satama välimerellä josta myös saimme lisämiehistöä lähtiessämme Gibraltarin salmen kautta valloittamaan Atlantia. Atlantti aiheutti osalle miehistöä merisairautta, aallokkoa voi verrata ”pesukone ilmiöön” jossa vatkataan joka suuntaan.

Portugalin Vilamouraan saavuimme 1 ½ vuorokauden purjehduksen jälkeen, väsyneinä mutta onnellisena.  Matka jatkui rannikon tuntumassa ja vierailimme useissa satamissa sillä yritimme tehdä sopivan pituisia päivämatkoja jotta saamme lepoa riittävästi.
Portugalin rannikko on karun kaunista, historian havinan täyttämiä kyliä. Rannikolla ei ole saaria ja sääolosuhteet muuttuvat hetkessä. Myrskyn sattuessa satamiin ei pääse suojaan vaan on jatkettava matkaa seuraavaan suojasatamaan.
Sinesissä vierailimme Vasco De Gaman kotona, tuntui kuin mekin olisimme tutkimus matkailijoita, ainakin omasta mielestä. Portugalista siirryimme takaisin Espanjan puolelle, kulttuuri ero oli jälleen melkoinen. Portugalissa kaikki vanhaa ja pyrokraattista, Espanjassa nykyaikaista EU:ta. Merellä jouduimme väistelemään paikallisia kalastus aluksia ja pyydyksiä. Juuri ennen Biskajalle saapumista jouduimme kunnon myrskyyn, joka taas kerran laittoi asiat tärkeysjärjestykseen, luonnonvoimia ei voi voittaa mutta niiden kanssa tulee toimeen oikealla asenteella. Odottelimme Camarinas nimisessä kylässä myrskyn laantumista muutaman päivän. Miehistö vaihdettiin hiukan suunniteltua paikkaa aikaisemmin, aikataulun mukaisesti. Saimme huomata että lähi baarissa jalkapallon paikallisottelu oli huomattavasti tärkeämpi kuin joku jääkiekon MM loppuottelu, Suomi-Ruotsi.

Espanjan La Corunassa vierailimme maailman vanhimmassa majakassa, Herkules nimeltään. Se on rakennettu 100 vuotta ajan laskun alkamisen jälkeen ja ensimmäisen kerran peruskorjattu 1780 luvulla.
     
Biskajan ylitys aloitettiin hyvin levänneenä, sää ikkunan avautuessa. Reilun kolmen vuorokauden kuluttua saavuimme Ranskan Camarinakseen.
Täällä saimme ensi kosketuksen todelliseen vuoroveteen ja virtaan. Parhaillaan veden pinnan korkeus muuttui 9 metriä.
   
Tästä eteenpäin matkamme jatkuikin luonnon olosuhteiden aikataulun mukaan sillä vuorovesi ja tuuli voi aiheuttaa yhdessä todella hankalan aallokon. Vuorovesitiedot saimme merenkulkutaulukosta ja sääennusteet internetistä tai Oulun tukijoukoilta. Merenkulku voi olla ammattilaisillekin vaikeaa sillä Englannin kanaalissa kohtasimme kalastaja veneen joka ei tiennyt omaa sijaintiaan. Kalastajat puhuivat Ranskaa ja me Suomea. Autoimme heitä antamalla koordinaatit sen hetkisestä paikasta jonka jälkeen kalastajat lähti turvallisin mielin kotimatkalle.

Englannin kanaalin puolessa välissä rannikkovartioston helikopteri kävi yläpuolellamme tunnistamassa meidät. Muutaman tunnin kuluttua rannikkovartioston alus ilmestyi vierellemme. He ”saattoivat” meidät rantaan saakka, tarkastivat veneen läpikotaisin huumeiden varalta. Ranskan Boulognessa jätimme haikeat hyvästit viimeiselle gastille hänen lähtiessä kotiin. Loppumatkan seilasimme kahdestaan Ouluun.
Belgian ja Hollannin ranta oli lähes kokomatkan hiekkaa, niin kuin Kalajoella.

Matka jatkui Friisien saarten kautta Kielin kanavalle. Siellä saimme luopua ”Kuukellon” aikataulusta. Se olikin melkoinen helpotus. Aamulla sai nukkua sen verran kuin nukuttaa ja lähteä matkaan silloin kun hyvältä tuntui.
   
Saksalaiset pääsivät hiukan yllättämään, kun jokainen sanoi tervehtiessään ”Moi”.
Satamat olivat siistejä ja ihmiset ystävällisiä. Tanskassa vierailimme ”kalkki saarella” Klintholm. Reilun sadan metrin korkuinen kalkkiranta oli vaikuttava näky.

Saapuessamme Ruotsiin, tuntui kuin olisimme kotona. Kieli ja moni paikka missä kävimme, olivat aikaisemmilta reissuilta tuttuja. Visbyssä tapasimme Oululaisia veneitä joista toinen matkalla Las Palmasiin ja toinen Itämeren kierroksella. Myös Kemistä oli yksi vene, matkalla Välimerelle. Visbyn “vapaapäivä” vietettiin tutustumalla vanhaan kaupunkiin täydentämällä ruoka ja polttoaine varastot. Kaupunki oli vierailemisen arvoinen paikka. Sieltä löytyy monenlaista perinteistä “käsityö pajaa”, kulta, hopea, lasi, lampaan villa.

Nenan saapuessa “kotivesille” Ukko Hoburg ilmoitti Ahdille että Sandhamnissa on Juhannus sauna. Tuntui todella mukavalta päästä oikeaan saunaan parin kuukauden tauon jälkeen. Täytyyhän Ahdin ja Meduusan saunoa jotta mullan haju saadaan pois. Niin Ahtihan on meren jumala ja Meduusa hänen vaimo.

Ahti ja Medusa
 
Matkan aikana, kaikilla siirtymä pätkillä multavarpaat (miehistö) saivat merikasteen. Kasteeseen kuului lausua runo jolla Ahti sai lepytettyä Meduusan, paikantaa veneen paikka merellä sekä maistaa Meduusan ”kalan makuista herkkujuomaa”.

Juhannusta vietimme Kapellskärissä moottoria huoltaen. Tankkiin oli päässyt ylimääräistä likaa joka aiheutti lopulta suodattimen tukkeutumisen ja siten moottorin sammumisen.
 
Viime hetkellä ennen kotirantaa, Jack Barrow ja hänen Lady (merirosvot) oli ottanut aluksen haltuun. Kiristyskirjeellä he saivat tahtonsa läpi, (sauna, rommi) ja luovuttivat veneen omistajilleen.

Kun matka on pitkä ja aikaa paljon, ihminen keksii monenlaisia asioita saadakseen ajan kulumaan (merikaste, merirosvot, äänikirjat).

Nenan kotimatka päättyi onnellisesti 1.7.2011. Matka oli sen verran hieno kokemus että sitä on mukava muistella vielä kiikkustuolissakin.

Seuraavaa matkaa odotellessa.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012

Jack Barrow ja Lady

 

Euroopan eteläisin kärki ja majakka
Kornatin saaristossa delfiinejä
Mallorcalla
Merimerkki
Juhannuksen vietossa