Väitös: Koululiikunta motivoi nuoria

30.8.2011

Sami Yli-Piipari havaitsi väitöstutkimuksessaan, että suomalaisten nuorten koululiikuntamotivaatio on korkealla tasolla ja se jopa nousee siirryttäessä alakoulusta yläkouluun.

Koululiikunta antaa oppilaille mahdollisuuden osallistua viikoittaiseen fyysiseen aktiivisuuteen, muokkaa tarvittavia liikuntataitoja sekä parhaimmillaan vaikuttaa positiivisten koululiikuntakokemuksien välityksellä oppilaiden liikunnalliseen arvomaailmaan ja liikuntamotivaatioon. Kuitenkin oppilaiden liikuntamotivaation, kuten koulumotivaation yleensä, on havaittu laskevan peruskoulun yläluokkien aikana.
 
Sami Yli-Piipari tutki nuorten koululiikunnan suoriutumisuskomuksia, koululiikunta-arvostuksia, koululiikuntamotivaatiota sekä liikunta-aktiivisuutta alakoulun 6. luokalta yläkoulun 9. luokalle. Hän tarkasteli erityisesti koululiikuntaan liittyvän arvomaailman sekä oppilaiden suoriutumiseen ja onnistumiseen liittyvien koululiikuntauskomusten osuutta nuorten liikunta-aktiivisuuden kehittymisessä.
 
Nuoret arvostavat koululiikuntaa
Nuoret arvostavat koululiikuntaa niin ala- kuin yläluokkienkin aikana. Nuoret kokivat koululiikunnan tärkeäksi, hyödylliseksi ja kiinnostavaksi niin tutkimuksen aikana kuin tulevaisuuttakin ajatellen.  Koululiikunnan arvostus nousi hetkellisesti yläkouluun siirtymän aikana. Tyttöjen ja poikien koululiikunta-arvostuksissa ei ollut eroa alakoulussa, mutta pojat arvostivat koululiikuntaa tyttöjä enemmän yläkoulun lopussa.

Oppilaat motivoituvat koululiikuntaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Sisäisesti motivoituneet oppilaat liikkuvat liikuntatunnilla liikkumisen ilosta ja oppiakseen uutta. Ulkoiset motivaatiotekijät, kuten ulkoinen olemus, näyttämisen halu tai kavereiden, opettajan tai vanhempien miellyttäminen ovat pojille merkityksellisempiä kuin tytöille.
Nuorten liikunta-aktiivisuus ja suoriutumisuskomukset laskevat
Oppilaiden fyysinen aktiivisuus ja suoriutumisuskomukset laskivat tutkimuksen aikana. Erityisen jyrkkä lasku oli alakoulusta yläkouluun siirtymän aikana. Pojat olivat fyysisesti aktiivisempia ja he uskoivat suoriutuvansa koululiikunnassa paremmin kuin tytöt. Fyysisen aktiivisuuden ja suoriutumisuskomusten kehittymisessä ei kuitenkaan ilmennyt sukupuolieroja.
 
Usko omiin kykyihin lisää liikunta-aktiivisuutta
Oppilaat, jotka kokivat suoriutuvansa huonoimmin liikuntatunneilla ja arvostivat vähiten koululiikuntaa, olivat vähiten liikkuvia alakoulussa ja heidän liikunta-aktiivisuutensa laski eniten tutkimuksen aikana. Toisaalta tutkimuksessa löytyi oppilasryhmä, jonka suoriutumisuskomukset olivat alhaiset 6. luokalla, mutta paranivat yläkoulun aikana. Näiden oppilaiden liikunta-aktiivisuus ei laskenut, vaan päinvastoin nousi 6. ja 9. luokkien välisenä aikana.
 
"Suoriutumisuskomukset ovat tärkeitä liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa. Jos oppilas uskoo olevansa kyvykäs ja uskoo pärjäävänsä koululiikunnassa, sillä on positiivisia vaikutuksia liikunta-aktiivisuuteen myös koulun ulkopuolella", Yli-Piipari korostaa.

Yli-Piiparin tutkimusaineisto perustuu laajan koululiikuntatutkimuksen aineistoon, jossa seurattiin 812 keskisuomalaisen 6. luokkalaisen nuoren siirtymää alakoulusta yläkoulun 9. luokalle. Oppilaiden fyysistä aktiivisuutta, suoriutumisuskomuksia, koululiikunta-arvostuksia sekä sisäistä ja ulkoista motivaatiota mitattiin itsearvioituna puolivuosittain 3,5 vuoden aikana.

Yli-Piiparin väitöskirja The Development of Students’ Physical Education Motivation and Physical Activity: A 3.5-Year Longitudinal Study across Grades 6 to 9 (Koululaisten koululiikuntamotivaation ja fyysisen aktiivisuuden kehitys: 3,5 vuoden pitkittäistutkimus alakoulusta yläkouluun) tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 3.6.2011.

Lähde: LUM 9/11, SLU.fi.
Sami Yli-Piipari kuva: Wade Alexander