Harvinainen seurojen yhdistyminen ja miten se onnistui

20.12.2018

Seurakehittäjä Marko Keskitalo sai olla mukana erittäin harvinaisessa prosessissa, nimittäin kahden seuran yhdistymisessä. Oulun laskuvarjoseura ja Skydive Oulu kävivät syksyn aikana yhdistymisneuvottelut, joiden lopputuloksena syntyi uusi yhteinen seura.

Haastattelu

Aihe: Oulun Laskuvarjokerhon  / Skydiven Oulun yhdistyminen.

Haastateltavana: Jarkko Orava (SDO:n nykyinen puheenjohtaja ja tulevan seuran uusi puheenjohtaja)

Haastattelija: Marko Keskitalo (Seurakehittäjä, PoPLi)

Aika: 15.11.2018

 

Seurojen taustat
Oulun Laskuvarjokerho ry (OLK)
Oulun Laskuvarjokerho on yksi Suomen vanhimmista ja kokeneimmista laskuvarjokerhoista. Kerho on perustettu vuonna 1969.

Skydive Oulu ry (SDO)
Perustettu vuonna 2006, jolloin osa Oulun Laskuvarjokerhon jäsenistä perusti uuden kilpailevan seuran.

 

Marko: ”Mistä alkaen on mietitty yhdistymistä?”

Jarkko: ”En edes tiedä milloin ensimmäisen kerran, mutta kolme vuotta sitten molempien kerhojen hallitukset olivat saman pöydän ääressä keskustelemassa aiheesta. Tuota ennen varmaan jo jotain, mutta tuo oli ensimmäinen virallinen yritys.

Samalainen prosessi oli mietittynä silloin kuin nytkin. Kesken neuvottelujen tuli kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja, jotka häiritsivät yhdistymisajatusta ja tilanne jäi silloin kesken. Keskeinen ajatus yhdistymisen hyödyistä hämärtyi.

Ehdotuksena tuolloin oli kokonaan uusi seura ja että muut seurat olisivat lopettaneet. Skydiven jäsenillä on ollut ennen ajatuksena, että oma seura jatkuu ja toinen lopettaisi.

Oman asenteen muutosta on siis myös tarvittu.”

 

Marko: ”Miksi yhdistyitte?”

Jarkko: ”Tämä on pieni laji koko Suomessa ja Oulussa, joten ei kannata olla kahta kilpailevaa seuraa. Oma seura toiminut jo jonkin aikaa ja kasvattanut harrastajamääriä, mutta raja on tullut nyt vastaan.
Kaksi kerhotilaa ja hallitusta, koulutusorganisaatiot, lentäjät jne. tarkoittaa paljon päällekkäistä työtä. Se tilanne mikä oli 12-13 vuotta sitten, ei enää ole päällä.

Uuden seuran tullessa mukaan toimintaan myös OLK joutui samalla skarppaamaan. Tämä kilpailutilanne kehitti molempien seurojen toimintaa erittäin paljon.

Nyt on tullut tarve yhdistää kerhot. Ei ole enää kuppikuntia vaan ollaan oululaisia hyppääjiä. Itselläkään ei mitään sidettä seuroihin, satun vain olemaan aktiivinen toimija toisessa.

Osa harrastajista on ehkä aiemmin pelännyt leimautumista eivätkä ole siksi toimineet oikein kummassakaan seurassa, jottei tule sanomista seurakavereilta. Kouluttajaksi haluavat eivät ole lähteneet kouluttajiksi, koska silloin sitoutuu vain toiseen seuraan. On ollut siis keinotekoinen tilanne, joka ei ole palvellut yksittäistä harrastajaa eikä lajia. Esim. hiljaisena päivänä kummallakaan seuralla ei hypätty, vaan katseltiin vain toisia ja odotettiin riittävästi porukkaa, jotta oltaisiin saatu oma kone täyteen hyppyä varten. Tulevaisuudessa siis hyppyjä pitäisi saada tehtyä enemmän, kun tämä haitta poistuu.”

 

Marko: ”Miten tästä eteenpäin?”

Jarkko: ”Tarvitaan vielä toiset hallituksien ylimääräiset kokoukset, vastustus yhdistymiselle oli vähäistä ensimmäisessä. 

Loppuvuosi menee uuden kerhon toimintasuunnitelman laatimisessa. Kerhon nimi ja logo muuttuu, samoin nettisivut ja markkinointimateriaalit. Hupparit / paidat jne. uudet tarvitaan, jotta yhteisöllisyyttä päästää kunnolla rakentamaan.

Minusta tulee uuden seuran puheenjohtaja. Yhdistymissopimuksen mukaisesti hallituspaikat jaetaan edellisten seurojen jäsenten kesken, joten puolet OLK:n ja puolet SDO:n puolelta.

Tavoitteena saada hyppymäärät kasvuun, mieluusti vähän yli mitä aiemmin yhteensä eli n. 4000 hyppyä vuodessa. Kurssilaisten määrä vielä harkinnassa, koska halutaan kehittää toiminnan laatua ja saada aloittajat jatkamaan pidempään. Haluamme perehtyä niihin syihin, miksi joku jäsen ei hyppää ja sen ratkominen onkin haaste. Nyt aloittajista noin 10 % saavuttaa lupakirjavaiheen, ja siitä laji vasta oikeasti alkaa. Tuon jälkeen ei tarvitse enää olla kouluttajan valvonnassa hypätessään. Uusien lupakirjojen määrän pitäisi olla siis korkeampi kuin aiemmin yhteensä.”

 

Marko: ”Mitä apua PoPLista oli yhdistymisprosessissa?”

Jarkko: ”Se, että käytettiin teidän neutraaleja tiloja, oli neuvotteluissa hyvä lähtökohta. Myös se, että oli ulkopuolinen henkilö keskusteluissa ja ohjaamassa sitä välissä oikeille raiteille. Silloin kolme vuotta sitten ei ollut sellaista. Ja keskustelu oli erittäin erilaista. Nyt se ei edes kiihtynyt mitenkään, kuten aiemmin. Ulkopuolisen läsnäolo rauhoittaa isompia tunteenpurkauksia ja auttaa ajattelemaan järjellä. Apu voi olla myös aika passiivista, kolmas osapuoli ohjaa ja tarkkailee hommaa taustalta.”